Arkea

Hui kun aika vierähtää täällä nopeasti! Yhtäkkiä huomasin etten oo kirjoitellut mitään reiluun kuukauteen ja päätin ryhdistäytyä.

Kiva katella nyt noita syyskuussa otettuja aurinkoisia t-paita kuvia ja sitten katsoa ikkunasta ulos. Ei ole enää t-paitakelit ei! Ulkona sataa ja celisiusasteet lähentelee nollaa, ihmiset kävelee ulkona paksuissa polvipituisissa talvitakeissa ja uloslähteminen ilman sateenvarjoa on hyvin riskaabelia. Tän huomasin yhtenä vapaapäivänä kun päätin lähteä kauniina pilvettömänä päivänä kävelylenkille. Pääsin n. kolmen kilometrin päähän talosta kunnes pilvet yllätti eikä tietenkään ollu sateenvarjoa mukana. Piti niellä tappio ja ottaa bussi takaisin kotiin (yhyy).

En oo tainnu vielä kertoa miun työpäivistä täällä, joten nyt voisin tehä tälläsen pienen katsauksen miun ja lasten normipäivään. Mie siis työskentelen yleensä kolmena päivänä viikossa (ti-to), joskus neljänä. Hyvin hyvin satunnaisesti joudun babysittaamaan kun vanhemmat lähtevät illanistujaisiin johonkin suuntaan tai heillä on muuten vaan bibikset tiedossa. Tälläset illat on tosi rankkoja. Pitää ihan istua sohvalla ja tuijottaa telkkaria ja kuunnella itkuhälyttimen kautta kun lapset tuhisee sikeessä unessa. Joskus pitää ihan syödä host äidin ostamia babysittaus-herkkuja: Ben & Jerrys jäätelöä, keksejä... Huh. Tuollasen session ehkä just ja just jaksaa kerran parissa kuukaudessa.

Aamuherätys 7:30

Työpäivänä vanhemmat siis lähtevät ajelemaan töihin puolen kasin jälkeen, ja mie siis yleensä kipuan aamukoomassa yläkertaan aamupalalle puolelta. Siinä vanhemmat käy yleensä läpi jotain asioita mitä päivän aikana tulisi muistaa ja kertovat mitä lapset voisivat päivän aikana syödä. Olli ja Lenni saattaa vielä syödä aamupalaa ja leikkiä siinä samalla. Kasilta yleensä huikkaan että on aika pukea päälle ja lähteä hammaspesulle yläkertaan. Jos pojilla on huono päivä, vastaus on yleensä "NOO, I DONT WANT TO!". Kyllä ne silloinkin yläkertaan lopulta tulee, mutta se vaan ottaa vähän enemmän aikaa ja maanittelua (ja ehkä monsterileikkiä) kuin hyvinä päivinä. Vastapainona on sitten niitäkin päiviä kun pojat menevät oma-alotteisesti pesemään hampaat sillä aikaa kun puen toista! 

8:20 Kouluun!

Kun Lennillä ja Ollilla on puhtaat vaatteet ja puhtaat hampaat, mennään yleensä heti sen jälkeen pukemaan jo ulkovaatteita päälle ja katsomaan että mukana ovat Lennin koulukirjat, Lennin vaihtovaatteet (jos on tiistai, koska Lennillä on silloin Forest School ), ja Ollin vaihtovaatteet. Kun pojilla on tarpeeksi päällä, haetaan autotallista Lennin pyörä ja istutetaan Olli miun pyörän perässä olevaan traileriin. Tähän aikaan vuodesta Ollille laitetaan vielä traileriin viltti jalkojen päälle ettei kylmä pääse yllättämää. 

Ensin viedään Lenni kouluun. Lennin koulu on viiden minuutin pyöräilymatkan päässä (kymmenen jos Lennikin pyöräilee) ja sinne pitäisi mennä välillä 8:40-8:50. 8:50 jälkeen portit menevät kiinni ja sen jälkeen Lenni pääsee kouluun vain vastaanoton kautta, jolloin Lenni saa myöhästymismerkinnän (hassua miusta, miullehan se pitäisi antaa:D). Tähtään kuitenkin siihen että olisin koululla jo 8:40, koska Ollin eskari alkaa yhdeksältä ja Olli ei ehdi laulamaan aamulauluja jos myöhästytään (Olli tykkää laulaa tosi paljon! Joskus pyöräillessä trailerista saattaa yhtäkkiä alkaa kuulua NANANANANANANANA BÄTMÄÄÄÄÄÄN, SPIDERMÄÄÄÄÄN). Ollin eskari on n. 15-20 min pyöräilymatkan päässä talosta ja ihan vastakaisessa suunnassa kuin Lennin koulu. Eskariin päästään yleensä paria minuuttia yli yhdeksän, jonka jälkeen alkaa miun vapaa! Wuuu!

9:00-12:00 Annin aikaa!

Pyöräilen kotiin, käyn ehkä suihkussa, katson telkkaria, siivoilen tai käyn asioilla. Jos on sadepäivä, heitän yleensä märät vaatteet heti kuivausrumpuun että saan ne päälle sitten uudestaan parin tunnin päästä (pitäisi kai hankkia jotai sateenpitävää, hehheh). Joskus naapuri tulee tähän kahville ja jutustelemaan, koska menee itsekkin töihin vasta kahdentoista jälkeen. 

12:00-15:15 Annin ja Ollin aikaa!

Olli värittää dinosaurusta!

Olli pitää jälleen hakea pyörällä klo 12:00 eskarista. Jos on hyvä sää eikä liian kylmä, saatetaan jäädä kotimatkalla piknikille tai leikkimään purolle tai vanhan juna-aseman raunioille. Kotona laitan yleensä heti lounaan (eli siis lämmitän edellisen päivän tähteitä) ja Olli saattaa katsoa telkkaria.  Tiistaisin me mennään Ollin kanssa yleensä kirjastoon kuuntelemaan tarinahetkeä, koska siellä askarrellaan aina jotain kivaa. Touhuillaan Ollin kanssa milloin mitäkin parin tunnin verran (piirretään, mennään keräämään marjoja, Olli lukee miulle tarinoita) ja lähdetään sitten hakemaan Lenniä koulusta. Tällöin Olli yleensä menee omalla tasapainotetulla pyörällään ja mie taas trailerin kanssa (koska takasin kotiin tullessa on ylämäki ja Olli haluaa yleensä istua tulomatkalla trailerissa).

Piknik kotimatkalla preschoolista!

Vanha juna-asema

Olli ei anna miun lukee sille tarinoita vaa lukee niitä mieluummi miulle:D

15:15 Lenni koulusta!

Lenni pääsee koulusta 15:15 ja jos ei sada, me mennään usein Lennin koulukavereiden ja muiden äitien kanssa puistoon tai jollekin kaverille kyläilemään. Viiden aikaan sitten pitää lähteä kotiin laittamaan ruokaa ja siivoamaan keittiö, olohuone ja poikien huone ennen kuin vanhemmat tulee kotiin kuuden jälkeen. Seiskan jälkeen vanhemmat laittavat pojat kylpyyn ja nukkumaan ja mie saatan lähtee zumbaan tai kävelylle ennen iltaruokaa. Joskus meen vielä kahville tähän lähelle muutaman espanjalaisen aupparin kanssa! Tuo pyöräily on vissiin ihan hyvää liikuntaa koska iltasin oon niin poikki että meen heti kymmenen jälkeen nukkumaan:D

Olli ja Lenni liukumäessä!

Yhtenä päivänä menin kuuntelemaa Lennin luokan lauluesitystä!

Jotenkin näin ne päivät yleensä sujuu! Jos jotakuta kiinnostaa niin miun palkka noista kolmesta päivästä on 85 puntaa, neljästä päivästä muistaakseni 100 puntaa. Eli täysin riittävästi siis kun kuitenkaan asumisesta ja ruuista ei tarvitse maksaa mitään!

Tän parin kuukauden aikana oon ehtiny myös viettää Halloweenia, 4th of Novemberiä ja käydä Stonehengellä, Salisburyssä ja Oxfordissa, joten niistä toivottavasti kuvia lähitulevaisuudessa!

Nyt meen kuitenkin kattomaan ilotulituksia espanjalaisten kanssa koska tänään on bonfirenight! 

See you in a bit!

Turismia ja bongailua

Arki on täällä lähtenyt rullaamaan hyvin. Vapaa-aikana oon jo jonkun verran ehtinyt harjoittaa turismia ja tavata muita auppareita. Ensimmäisenä viikonloppuna täällä sain turistioppaaks erään unkarilaisen tytön. Rebekka näytti miulle erilaisia puistoja, Harbour Siden, mikä on entinen kauppasatama, ja jossa nykyään on joen varrella paljon erilaisia kojuja, baareja ja ravintoloita, Cliftonin riippusillan ja monia muita paikkoja mitkä miun oli välttämätöntä nähä.

College Green Park eli siis opiskelijoiden  puisto

Näkymää Suspension Bridgelta

Minä Clifton Suspension Bridgella, wihiiii!

Vähä lisää näkymää Suspension Bridgelta

 

Harbour Side ja päärynä-persikka sidukka

Seuraavana viikonloppuna kiivetiin Rebekan ja yhden saksalaisen aupparin kanssa Cabot -torniin, mistä on aika kivoja näkymiä joka suuntaan!

Cabot Towerin huipulla oli joka sivustalla nuolia osoittamassa eri kaupunkien suuntaa ja löytypä sieltä myös Helsinki<3

Bristol city

Viime viikonloppuna olin sitten jälleen tapaamassa muita auppareita Bristolissa ja yksi saksalainen kerto menevänsä seuraavana päivänä läheiseen kaupunkiin Bathiin muutaman aupparin kanssa ja päätin olla astetta hurjempi ja lähteä mukaan! Suunniteltiin että mentäisiin sinne bussilla, mutta kotona sainkin tietää että host iskä on sopivasti menossa seuraavana päivänä Bathiin leikkipuistoon poikien kanssa ja sainki sopivasti kyydin.

Bath on Bristolia pienempi kaupunki about 20 kilsaa Bristolista.  Se on tunnettu roomalaisesta kylpylästään, minkä roomalaiset rakensivat roomalaisten vallan aikana. Me köyhät aupparit ei kuitenkaan kehdattu ostaa suht hintavia sisäänpääsylippuja sinne, vaan kierrettiin kaupungin muita nähtävyyksiä mm. selfieitä napsien:

Pian selfie Royal Crescentillä

Royal Crescent

Pulteney Bridge

Me kaiteella

Näkymää taidemuseosta

Ja ehdin jo bongata ekat julkkikset! Käveltiin Bathissa ku yhtäkkiä kadulla kävelee vastaa vloggaajat, joita oon seurannu jo useemman vuoden! Molemmilla on useempi miljoona tilaajaa Youtubessa ja oli pakko pyytää kuvaa ku törmäsin niihin, hehee.

Zoella ja Alfie!!

Huomenna sitten koittaa jälleen uudet seikkailut kun lähden yhden suomi-tytön, yhden slovakialaisen ja muutaman saksalaisen kanssa roadtripille Brightoniin!!

Siltä reissulta kuvia sitten joskus vähän myöhemmin:)


Bis dann <3

On the Road

Klo 0200 herätys. Kaikki mukana? Pikatsekkaus ja laukun vetoketjut kiinni. Pika-aamupala naamaan, moikat niille jotka oli hereillä (eli iskälle koska veli nukku sikeesti), autoon ja matkaan. 

Lappeenranta - Helsinki-Vantaa väli taittui nopeesti, kerran piti vaan pysähtyä apsille syömään.

Lentokentällä laukkujen luovutuksessa täti valitti kun en mennyt itsepalvelun kautta normilaukkuni kanssa. Ekaa kertaa yksin matkustan ja sit pitäis kaikki ite tehä, en ala:D

Nojoo siitä sitten kun menin turvatarkastuksen läpi, piti viimesen kerran vilkuttaa saattajille lasiseinän toiselle puolelle (äitille ja papalle) ja sit pitiki jatkaa matkaa yksin. Ei oikeestaan pelottanu, koska ihmiset puhu viel toistaseks tuttua kieltä ja aikaa koneen lähtöö oli runsaasti. Siinä sit vaa hengitin syvää ja katoin huolellisesti opastaulut omalle portille. Portille mennessä piti vielä kävellä jonkun passintarkastuspisteen läpi, mikä sai miut epäilemää et oonkoha nyt iha oikeesee paikkaa menossa. Ei miun muistaakseni ennen ollu tarvinnu passintarkastuksen läpi mennä enää turvatarkastuksen jälkeen. Tai sit vaa muistan vääri.

Portilla olin tunnin etuajassa ja sit vaa kuuntelin musiikkia ja laskeskelin minuutteja.

Pakollinen kliseinen mustavalkokuva lentokoneen ikkunasta

Lento meni hyvin (käytäväpaikka, surku) ja myöhästy vaa jonku kymmenen minuuttia. Sit olikin eessä ensimmäinen tehtävä vieraassa maassa: baggage reclaim. Baggaget piti reclaimata jostain ja päätin käyttää jo aiemmin hyväksi todettua taktiikkaa: kylttejä ja massan seuraamista. Ennen kuin pääsin laukkujen luo, piti jälleen kerran mennä läpi passintarkastuksesta, tällä kertaa automaattisesta sellasesta. Asetin passin passinlukijaan, astuin jalanjälkien päälle ja kohdistin katseen kasvojen tunnistimeen. Hylätty. Uusi yritys. Hylätty. Nyt piti kuulemma poistua takavasemmalle. Poistuin ja annoin parin ihmisen mennä ennen miuta. Niillä homma toimi ja vihree valo sytty. Yritin uudestaan. Passi passinlukijaan, jalat jalkoihin ja naama kohti taulua. Hylätty. ÄÄÄÄÄH. Poistuin taas vähäksi aikaa, yritin uudestaan, ja kun punainen valo syttyi taas, sanoin epäitoivoisesti hommaa valvoneelle naiselle että: "I can't get through!" ja miut ohjattiin toiseen jonoon. Siellä oli onneks muitakin jonottamassa oikean ihmisen luo tarkastuttamaan passia, enkä siis ollu poikkeus. Huh, ehkei miun passissa sittenkään oo mitään vikaa. Kun pääsen vihdoin virkailijan luo, tajuan että se on asiakaspalvelija väärällä alalla. Ensimmäisenä se käskee miuta ottamaa passin ulos sen über hienoista kansista, jotka olin vasta ostanu. Sen jälkeen se kattoo sitä passia pitkää, sit miuta vielä pidempää, ja laittaa sen passin takasin siihen tiskille sanomatta mitää. Vähän siinä jäi epäselväks että saanko nyt jatkaa matkaa, mutta ei se ainakaa perään huudellu ku lähin. 

Miun über hieno passi

Seuraavaks oli vuorossa bussin odottelua muutaman tunnin ajan. Sen käytin kana-wrappien syömisee (oisin syöny kunnon ruokaa, mutta ravintolat oli toisessa kerroksessa enkä laukkuineni löytänyt mistään hissiä sinne.....), lueskeluun ja kirjojen shoppailuu. Miun lukeminenki meni oikeestaan siihe, et salakuuntelin huuli pyöreenä ku englantilaiset keskusteli keskenää. Ja tosiaa eka ostos piti tehä jo lentokentällä ku huomasin 3 for 2 tarjouksessa sellasia kirjoja mitä miun on pitkää jo pitäny lukee.

 

Bussimatkalla näin paljon hevosia, moottoritietä ja niittyjä. Sain heti kokee Suuren Britannian suuret ruuhkat ja alkumatka taittukin tosi hitaasti. Matka tais kestää lähemmäs neljä tuntia (onneks siellä oli vessa).

Ku pääsin sitte Bristolin bussiasemalle, oli Mari ja Marcus siellä miuta jo autolla vastassa. Loppumatkan vaa ihmettelin englantilaisia taloja ja kauhistelin liikennettä. Liikennekulttuuri täällä on pikkasen erilainen ku mihi oon tottunu. 

Vähän kotikatuu

Perillä ootti kolmikerroksinen talo: miun huone ja kodinhoitohuone alakerrassa, olohuone, keittiö ja vessa keskikerroksessa ja poikien huone, Marin ja Marcuksen huone, vierashuone ja vessa yläkerrassa. Omassa huoneessa huomasin kirjahyllyn, vaatekaapin, telkkarin, lasioven takapihalle ja parisängyn, mikä oliki hyvin kutsuva reilut 12 tuntia kestäneen reissun jälkeen.

Matkasta siis selvisin yhtenä kappaleena ja vielä oikeesee osotteesee. Eipä täs mitää muuta sanottavaa enää oo ku ristus mikä reissu.

Ei mitään hajua

Kun miulta kysyttiin mitä haluisin tehdä lukion jälkeen, en ikinä osannut vastata.  Opiskelu ei kirjotusten jälkeen maistunut ja matkustelu kiinnosti, joten loogisin vaihtoehto oli viettää välivuosi. Mutta miten? Aloin ottaa selvää eri vaihtoehdoista: vapaaehtoistyö ulkomailla, matkaopastyö, au pair.... Miulla on aina ollut tarve auttaa muita ja vapaaehtoistyö kiinnostikin kovasti. Harkitsin Afrikkaa ja lasten kanssa työskentelyä, Englantia ja töitä eläinten kanssa,  maatilatyöskentelyä Australiassa... Toisaalta en halunnut lähteä liian kauas.  Löysin kivan vapaaehtoisjobin Kroatiasta eräältä karhutarhaukselta ja maalailin mielessä ruusuista kuvaa Kroatian vuoristoseudulla asumisesta ja karhujen paijaamisesta. Jäin sulattelemaan asiaa. 

Samalla kun karhut pyörivät päässä, kävin koulussa kuuntelemassa Päivölän opiston esitelmää Päivölästä ja matkaopaskoulutuksesta. Otin mukaan flyerinkin. Katsoin Matkaoppaat -sarjaa ja otin selvää  matkaoppaan työnkuvasta: Työaika ajoittuu mihin vuorokauden aikaan tahansa välillä klo 00-24, toisinaan työpäivä venyy jopa 16-18 tuntiin ja matkaoppaat voivat toisinaan tehdä töitä seitsemänä päivänä viikossa. Huh. Jäin sulattelemaan asiaa ja jatkoin sarjan katsomista.

Yhtenä päivänä isoveikka tuli miun luo sähköpostiosotteen kanssa: "Anni siehä olit kiinnostunu siit au pair hommasta? Yks perhe ettii aupparia Bristolissa 3 ja 5 vuotiaille pojille, lähetä sinne sähköposti." 

Oon hyvä välttelemään kaikkea pelottavaa ja meniki reilu viikko ennen ku ryhdyin asialle. Koko asia hirvitti, mutta sain lähetettyä sähköpostin sen ajatuksen varjolla, et ei tää miuta vielä sido mihinkää. Vastauksen sain viikkoa myöhemmin ja taas taisi vierähtää viikko ennen kuin vastasin. Sähköpostit lennähtelivät Lappeenranta-Bristol väliä 2014 kevään ja kesän ajan ajatuksella "aina voin perua!", kunnes lentoliput oli ostettu, matkalaukut pakattu, ja muutettu Bristoliin.

 

Taisin mie vahingossa sittenkin vähän sitoutua.